Necon tarina on vasta alussa, mutta yrityksen ensimmäinen työntekijä, Juha Konola, on jo kokenut monenlaista urallaan. Haastattelimme Juhaa saadaksemme tietää, millaista on ollut olla mukana yrityksen alkuvaiheissa, ja mitä kokemuksia ja arvoja hän tuo mukanaan. Juha kertoo myös elämästään, arvoistaan ja intohimoistaan työn ulkopuolella. Tutustu hänen tarinaansa ja siihen, miten hän näkee tulevaisuuden Necolla.
Kuka olet ja mistä olet kotoisin?
Nimeni on Juha Konola. Olen maalaistalon poika, syntyisin Pyhännän Tavaskengältä. Täällä minä Pyhännällä myös asun yhdessä puolisoni kanssa.
Taidat olla Necon ensimmäinen työntekijä?
Kyllä, pitää paikkaansa. Se oli ensimmäinen maaliskuuta 2024, kun Hintsalan Tomi minulle soitti ja sanoi, että olet nyt kuule Necon palkkalistoilla. Tässä sitä ollaan oltu jo kohta kolme kuukautta töissä. Tämä alku Necon kanssa on ollut melko rauhallista, eikä suuria tapahtumia ole vielä ollut. Juuri nyt suunnittelemme ikkunanostinta, joka on vaatinut paljon pohdintaa.
Mitä teit ennen Necolle siirtymistä?
Lokakuussa 2005 aloitin työni tällä samaisella tehtaalla kunnossapidon parissa. Heti alkuun pääsin tekemään taustatöitä saksalaisten toimittamalle Weinmannin elementtilinjalle. Aluksi siellä riitti kaikenlaista rakentamista – paineilmalinjoja, kattoa ja nostureita. Myöhemmin perehdyin linjan huoltoon. Myöhemmin pääsin rakentamaan ja huoltamaan myös tehtaan toista Weinmannin linjaa.
2010-luvulla meillä oli neljän hengen kunnossapitoporukka, joka vastasi kaikenlaisista muutostöistä ja varmisti, että koneet, laitteet ja koko tuotanto pysyi pystyssä. Parhaimmillaan, kun tehtaalla oli 30-60 henkilöä töissä, aina oli jokin naulain rikkoutuneena ja korjattavana. Trukkejakin oli pitkä liuta ja huoltovälit olivat tiheät.
Samoja kunnossapidon hommia olen tullut Necollekin tekemään – pitämään huolen siitä, että tuotanto toimii sujuvasti ja katkoksitta.
Millainen tausta sinulla on?
Maalaistalosta kotoisin olevana olen aina ollut tekemisissä koneiden kanssa. 16-vuotiaana menin ammattikouluun autoasentajalinjalle, ja myöhemmin suoritin teknisen koulun. Viime lokakuussa tuli täyteen 18 vuotta alalla. Pitkä kokemus on auttanut ennakoimaan vikoja jo etukäteen. Pneumatiikan ja hydrauliikan koulutuksesta on ollut paljon hyötyä. Hitsaustaidot ovat tärkeitä tässä työssä.
Mitkä ovat sinulle tärkeitä arvoja omassa työssäsi ja elämässäsi?
Toimeentuleminen on tietenkin tärkeää, mutta työnteko on myös sosiaalinen homma. Tuntuu hyvältä saada jotain aikaiseksi, ettei vetelehdi ihan joutilaana. Kun tekee parhaansa, työstä saa tyydytystä ja tyytyväisen mielen. On tärkeää saada antaa työpanoksensa.
Joskus työt saattavat tulla kotiinkin, jos jokin haaste askarruttaa, mutta pyrin kuitenkin hoitamaan asiat työpäivän aikana. En ole kuitenkaan yrittäjä, joka on aina töissä. Kotonakin on omat askareet, ja on tärkeää saada myös niitä tehtyä.
Yhdessä tekeminen on minulle myös tärkeää. Viime syksynä, kun jäin tehtaalle talonmieheksi, yksin tyhjässä hallissa kiertely tuntui vähän surkealta, kun missään ei ollut ketään. Onneksi nyt tilanne on toinen, ja voimme tehdä töitä yhdessä!
Mistä tykkäät erityisesti tässä työssä?
Muutostyöt ja uudet laitteet kiinnostavat minua erityisesti. On aina innostavaa virittää uusia laitteita ja ottaa vastaan uusia haasteita. Tämä työ on todella monipuolista – koskaan ei aamulla tiedä, mitä päivän mittaan tulee vastaan. Jos joku kone särkyy, on tärkeintä, että tuotanto ei seiso. Kaikki lähtee siitä, että homma pelaa ja tuotanto pyörii sujuvasti.
Yksi mieleenpainuvimmista projekteista oli elementin kuljetinradan rakentaminen keväällä 2020. Me suunnittelimme sen itse niin, ettei meidän tarvitsisi olla jatkuvasti mukana sen toiminnassa.
Mitä teet töiden ulkopuolella?
Minua kiinnostavat vanhat koneet, erityisesti traktorit. Nyt on jo kolmas traktori menossa, jota olen entisöinyt. Se projekti on vielä vähän kesken ja on ollut pari vuotta työn alla. Se on aina jännittävää, kun löytyy joku vanha aihio. Tämäkin traktori oli purettu osiin ja jäänyt kesken, se oli lojunut varastossa kymmenen vuotta. Laahasin sen omaan autotalliin ja aloin koota sitä uudelleen. Osia löytyi sieltä täältä, mutta eihän kaikkia ollut tallessa. Piti lähteä hakemaan varaosia Oulusta asti eräältä vanhalta mieheltä, joka oli perehtynyt Nuffetteihin. Uusiakin osia on täytynyt hankkia.
Kun moottori lähtee käyntiin, se on kuin musiikkia korville. Se tunne on todella hieno.
Tallissani on polttoöljyllä toimiva lämmitin, joten tilat pysyvät lämpiminä talvellakin. Pieni traktori mahtuu autotalliin, isot eivät sinne sovi. Jos vielä maalaisin sen, traktori olisi aivan upea, mutta en ole vielä päässyt maalausvaiheeseen. Muuten se on täysin toimiva peli.
Olen tykännyt käydä Oulaisten veteraanikonepäivillä. Viime vuosikymmeninä kiinnostus vanhoihin koneisiin ja menneeseen aikaan on selvästi lisääntynyt, ja on hienoa nähdä, kuinka moni on herännyt tähän harrastukseen.
Miten näet tulevaisuuden?
Täytin helmikuussa 62 vuotta, ja vielä olisi muutama vuosi työuraa jäljellä. Toivon, että Neco pysyy pystyssä ainakin seuraavat 50 vuotta, kuten aiempi yritys tässä tehtaassa, joka oli yksi ensimmäisistä isoista työpaikoista täällä Pyhännällä ja joka vaurastutti koko aluetta. Toivon, että Neco jatkaa samaa perinnettä ja tuo menestystä sekä työpaikkoja tälle seudulle.
